OSASTON HISTORIAA

Vuonna 1950 luotiin pohja Punaisen Ristin osasto-organisaatioille ja suurin osa Hämeen piirin osastoista onkin perustettu silloin. Vesilahteen perustettiin silloin sekä Punaisen Ristin Vesilahden osasto, että Länsi-Vesilahden osasto. Länsi-Vesilahden osaston perustava kokous pidettiin 20.11.1950, mutta Vesilahden osaston perustavan kokouksen osalta asiakirjat ovat valitettavasti kadonneet ja siksi ei tarkkaa perustamispäivää sen osalta ole tiedossa. "Perimätiedon" mukaan se tapahtui samana päivänä.

Länsi-Vesillahden osaston kokouksen avasi opettaja Akseli Nopola. Osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kunnanlääkäri V.K.Aro ja varapuheenjohtajaksi maanviljelijä Lauri Roppo. Vesilahden osaston osalta ensimmäiset pöytäkirjat löytyvät vasta vuodelta 1953 ja silloin osaston puheenjohtajana toimi pastori Simo Laatikainen ja varapuheenjohtajana kätilö Aira Ohralahti. On hyvin todennäköistä, että pastori Laatikainen olikin osaston ensimmäinen puheenjohtaja.

Mielenkiintoinen yhtymäkohta Vesilahden osaston alkuaikojen ja nykypäivän välille löytyy siitä, että osaston toiminta keskittyi alkuaikoina niin koulutusten, kuin kokoustenkin osalta Kirkonkylän terveystalolle, jossa sijaitsi osaston ensimmäiset omat toimitilat vuosina 2008-2011.

Osaston alkuaikoina toiminta keskittyi pitkälti kotisairaanhoidon kehittämiseen. Tämä tapahtui kursseja järjestämällä ja ylläpitämällä sairaanhoitovälineiden lainausvarastoja. Tällaiset lainausvarastot sijaitsivat ainakin Rämsöössä, Rautialassa ja Pihlajamäen koululla, sekä Säijässä siihen asti kun kunta liitettiin vuonna 1964 Lempäälään. Välinelainaamon varustukseen kuului mm. ruostumaton alusastia, huuhtelukannu ja "kuumelasi".

Joulun aikaan osaston toimesta jaettiin myös joulupaketteja vanhuksille ja vähävaraisille perheille. Paketeissa oli mm. kenkiä, sukkia ja pukukangasta.

Varainhankinta oli tietenkin toiminnan ylläpitämiseksi tärkeää ja sitä toteutettiin monella tavalla. Jäsenhankinta oli tietenkin eräs tärkeä tapa, mutta sen lisäksi osaston alueella järjestettiin muun muassa "mannekiiniesityksiä". Muita varainhankintamuotoja oli paperin ja lumpun keräysten järjestäminen.

Vuonna 1961 Länsi-Vesilahden osasto lopetettiin ja jäsenet siirtyivät yhdistyneen Vesilahden osaston jäseniksi. Uuden yhdistyneen osaston puheenjohtajaksi valittiin tohtori Jorma Rintamäki ja varapuheenjohtajaksi ruustinna Salme Laatikainen.

Siinä missä 50-luvulla koulutus painottui kotisairaanhoitoon, niin 60-luvulla painopiste siirtyi yleiseen ensiapukoulutukseen. Samalla alkoi ensiapuryhmien perustaminen. Vuonna 1962 perustettiin Narvaan osaston ensimmäinen ensiapuryhmä ja vuotta myöhemmin toinen Onkemäelle. Myöhemmin ryhmät perustettiin myös Kirkonkylään ja Ylämäelle, mutta niiden toiminta loppui jo muutamassa vuodessa. Ensiapuryhmät kuuluivat myös vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisaatioon ja sen myötä osallistuivat kadonneiden etsintöihin.

Vuosittain ohjelmaan kuului myös ohjelmalliset Terveyspäivät, jossa saatiin kuulla erilaisia musiikkiesityksiä ja kuulla ajankohtaisista Punaisen Ristin asioista, sekä nauttia kahvituksista. Myös vanhusten leiritoimintaan Ruoveden Ruhalassa osasto osallistui vuosittain.

Toimintamuotoina säilyivät edelleen varattomien joulupaketit ja sairaanhoitovälinekaappien ylläpito.

Varainhankintakeinoina käytettiin muun muassa myyjäisiä, järjestötuotteiden myyntiä, paperin keräyksiä ja jopa bingoiltaa. Osasto myös tuki ulkomaisia avustuskohteita ja esimerkiksi piirin Ruhalan leirikeskuksen rakennustöitä omista varoistaan.

Ensiapuryhmätoiminnasta oli edeltävän vuosikymmenen aikana muodostunut osaston toiminnan kivijalta, mistä suuri kiitos kuului aktiivisille ryhmänjohtajille Arvo Haavisto ja Hilkka Pasila. Ensiapuryhmätoiminta jatkoi kasvuaan myös 70-luvulla ja ohjelmaan tuli mukaan vuosikymmenen alulla myös Operaatio Lumihiutale, missä Liikkuva poliisi, Autoliitto ja Punainen Risti olivat mukana turvaamassa joulun ajan tieliikennettä.

Vuonna 1974 alkoi osaston ensiapuryhmien yhteistoiminta Lempäälän ensiapuryhmän kanssa. Yhteistyötä tehtiin muunmuassa yhteisten harjoitusten ja pikkujoulujen merkeissä. Tämän yhteistyön kautta pystyttiin tekemään isompia ja parempia harjoituksia, sekä saamaan hälytysvalmius alueella paremmaksi. Myös yhteistyö Lempäälän-Vesilahden terveyskeskuksen kanssa saatiin käynnistettyä.

Ensiapuryhmätoiminta vahvistui edelleenkin ja sen myötä menestystä saatiin myös erilaisissa ensiapukilpailuissakin. Parhaimpana esimerkkinä voisi mainita Onkemäen ensiapuryhmän voiton 1978 Hämeen piirin maastomestaruuskilpailuissa. Voittonsa johdosta Onkemäen ensiapuryhmä sai järjestettäväkseen seuraavana vuonna kyseiset kilpailut, johon osallistujajoukkueita saapui 26. Kilpailut järjestettiin Narvassa ja kilpailukeskuksena toimi Narvan Seurojentalo.

Ensiapuryhmien koulutustasoa ja varustusta kehitettiin voimakkaasti. Vuonna 1975 esimerkiksi 5 ryhmäläistä suoritti viikon mittaisen ensiapu 3-kurssin. Varustusta parannettiin perinteisten ensiapuvälineiden lisäksi mm. asusteiden ja viestivälineiden osalta. Ensiapuryhmät alkoivat toimia myös OK-opintokeskuksen alaisina opintokerhoina, jolloin koulutuskustannuksia saatiin osin katettua sieltä kautta.

Osasto alkoi panostaa nuorten mukaansaamiseen toimintaan ja kirjasi toimintasuunnitelmaansa nuorten lähettämisen piirin leireille ja kursseille. Nuorisotoiminta käynnistyi Vesilahden osastossa 70-luvun alulla, kun joukko ensiapuryhmään liittyneitä nuoria lähti Hämeen piirin kesäleirille Ruoveden Ruhalaan vuonna 1972. Kaksi vuotta myöhemmin ensimmäiset näistä nuorista sitten suorittivatkin samassa paikassa Nuorisoryhmänjohtajakurssin. Tästä alkoikin nuoriso-ohjaajien koulutus, joka on jatkunut tähän päivään asti osastossa. Erillesänä nuorisoryhmänä toiminta alkoi Onkemäellä ja Narvassa vuonna 1977.

Terveyspäivät vanhusten virkistysleirit jatkuivat myös 70-luvulla. Terveyspäivien aiheena mm. liikalihavuudesta aiheutuvat vaivat. Virkistysleirit siirtyivät alun jälkeen järjestettäviksi Hauhon Touruun (sittemmin paikan nimi muutettiin Pokkariksi). Vuosittain leireille osallistui 20-30 henkeä osastosta.

Verenluovutustilaisuuksien järjestäminen vakiintui jokavuotiseksi tapahtumaksi ja luovuttajamäärät asettuivat 50-70 luovuttajan tasolle.

Vahvasti kasvanut toiminta, sekä lisääntyneet varuste- ja koulutuskustannukset rasittivat osaston taloutta voimakkaasti. Tämän vuoksi osastossa otettiin perinteisten paperinkeräysten, myyjäisten ja järjetötuotemyynnin rinnalle uusia varainhankintamuotoja. Tällaisia olivat mm. tanssien järjestäminen Narvassa, sauna ja uintivuorojen järjestäminen Osuuspankin saunaosastolla, sekä joulupukkipalvelun järjestäminen.

Jäsenmäärän nosto oli myös tärkeä tekijä varainhankinnassa. Vuonna 1977 Hämeen piirissä järjestettiin jäsenhankintakampanja nimellä "Operaatio Iso Kenkä", missä paikkakunnalla vaikuttavia "silmäätekeviä" henkilöitä kutsuttiin hankkimaan uusia jäseniä. Tempaus olikin menestyksekäs, sillä sillä saatiin nostettua osaston jäsenmäärä 288 jäsenestä lähes neljään sataan.

Tiukasta taloudesta huolimatta osasto pystyi kuitenkin tukemaan niin kansainvälisiä, kuin paikallisiakin kohteita, sekä lainaamaan 750  mk uuden veripalvelukeskuksen rakentamiseen.

Ensiapu- ja valmiustoiminta pysyi edelleenkin osaston toiminnan kivijalkana. Heti vuosikymmenen alussa Vesilahden osasto sai kolmannen ensiapuryhmän kun Kirkonkylään perustettiin uudelleen oma ryhmä. Edellisen kerran Kirkonkylässä oli oma ensiapuryhmä 60-luvulla. Ryhmänjohtajana aloitti Risto Niemi.

Onkemäen ensiapuryhmä, joka toimi kunnan ainoana hälytysryhmänä, jatkoi toimintaansa vahvana edelleenkin ja ryhmä menestyi myös piirin ensiapukilpailuissakin. Tämän menestyksen seurauksena Onkemäen ensiapuryhmä saikin vuonna 1987 jo toistamiseen järjestettäväkseen piirin maastomestaruuskilpailut. Vuosikymmenen puolessa välissä ensiapuryhmän toiminta hiipui niin Narvassa, kuin Kirkonkylässäkin, mutta Kirkonkylässä saatiin toiminta vuosikymmenen lopulla uudelleen käynnistettyä.

Koulutusrintamalla toiminta jatkui vilkkaana ja osastoon saatiin kaksikin omaa valmiuskouluttajaa, kun Arto Lehmus suoritti valmiuskouluttaja koulutuksen ja valmiuskouluttaja Paavo Mustonen muutti paikkakunnalle ja liittyi osaston toimintaan. Etsintä-, viesti- ja pelastuspalvelun peruskurssit järjestettiin pääosin kansalaisopiston kursseina ja niille saatiin runsaasti myös muiden järjestöjen edustajia.

Myös ensiapu 1- ja 2-kurssien järjestäminen saatiin liitettyä kansalaisopiston opetusohjelmaan ja näin kurssien hinta saatiin kurssilaisille edullisemmaksi. Myös ensiapu 3-kurssille osasto pystyi lähettämään edustajia monina vuosina.

Varustepuolella merkittävin yksittäinen hankinta oli VHF-radiopuhelimen hankinta vuonna 1988. Puhelimen hinta oli yli 7000 mk ja se paransi ryhmien viestintätoimintaa viranomaisten suuntaan, koska sillä pystyi liikennöimään suoraan palokunnan kanssa. Osasto asetti tavoitteekseensa pelastuspalveluauton hankkimisen jo vuonna 1984, mutta rahoitusta siihen ei saatu ja hanke siirtyi.

Nuorisotoiminta jatkoi myös kasvuaan ja vakiintuikin osaston toiseksi suurimmaksi toimintamuodoksi. Nuorisoryhmätoimintakin keskittyi ensiapuryhmätoiminnan tapaan Onkemäelle, missä saatiin koulutettua säännöllisesti uusia ohjaajia ja ryhmään saatiin uusia nuoria. Osaston hallitus myös kirjasi toimintasuunnitelmaansa vuosikymmenen alulla, että nuorten toimintamahdollisuuksiin tulee panostaa.

Osasto alkoi myös omien nuorisoleirien pitämisen kesäaikaan ja näitä toteutettiin osin yhteistyössä kunnan nuorisotoimen kanssa. Kunnan myönteinen suhtautuminen osaston nuorisotoimintaan kuvaa hyvin se, että siinä missä monissa kunnissa nuorisoavustukset menivät pääosin poliittisille nuorisojärjestöille, niin Vesilahdessa Punainen Risti kuului merkittävimpien nuorisoavustusten saajien joukkoon.

Keräystoiminnan suhteen vuosikymmen oli myös erittäin vilkas ja uraa uurtava. Nälkäpäiväkeräys käynnistyi valtakunnallisesti vuonna 1980 ja niin myös Vesilahdessakin. Keräys oli heti ensi yrittämällä menestys ja siitä onkin muodostunut Punaisen Ristin Katastrofirahaston tärkein varainhankintamuoto. Vesilahdessa keräys tapahtui alkuaikoina pääosin pankeissa ja posteissa olleiden lippaiden välityksellä, mutta myöhemmin mukaan tuli aktiiviset lista- ja lipaskeräykset, missä tehtiin hyvää yhteistyötä koulujen kanssa. Keräysten vuosittainen tuotto asettui alun jälkeen 4000-5000 mk luokkaan.

Vuonna 1987 Punainen Risti järjesti valtakunnallisen Suurkeräyksen, missä keräystuotto ohjattiin kokonaan kotimaan toimintaan. Keräys suoritettiin ovelta ovelle keräyksenä ja Vesilahdessa keräys tuotti yli 16.000 mk, josta osaston omaan käyttöön jäi noin 5.000 mk. Osato ylitti asukaslukuun perustuvan keräystavoitteensakin niin, että keräystulos oli kaksinkertainen valtakunnalliseen keräystavoitteeseen nähden.

Vuonna 1981 kokeiltiin Vesilahdessa piirin tuella uutta tempausta joka sai nimekseen Operaatio Nopsajalka. Tempauksen lähtökohtana oli herätellä vanhaa talkoohenkeä niin, että osaston nuoria sai tilata auttamaan lähinnä vanhuksia ja sairaita kaikenlaisissa koti- ja puutarhatöissä. Tapahtuma toteutettiin 19.09.1981 ja nopsajalkoja saatiinkin liikkeelle nelisen kymmentä ja autettuja vähän toistakymmentä.

Sosiaalitoimen puolella ei vieläkään saanut tuulta purjeisiinsa, mutta tapausluontoisesti sitä toki tehtiin yhteistyössä seurakunnan kanssa. Osasto myös järjesti myös virkistystapahtumia sekä Narvan, että Kirkonkylän vanhustentaloilla.

Lempäälän-Vesilahden apuhoitajat lahjoittivat kirkkokonsertin tuottona saamansa 2.500 mk suuruisen summan Vesilahden osastolle käytettäväksi sosiaaliseen toimintaan. Osasto päättikin hankkia saamallaan avustuksella puhelinosakkeen, jolla saatiin puhelinyhteys kotonaan asuvalle iäkkäälle pariskunnalle. Kun kyseinen perhe ei enää tätä tarvinnut, niin se siirrettiin kunnan sosiaalitoimen kanssa kartoitettuun seuraavaan kohteeseen.

Verenluovutustoiminta jatkuin edelleenkin vuosittaisilla tapahtumilla. Tähän aikaan osaston rooli luovutustilaisuuksissa oli paljon merkittävämpi, kuin tänä päivänä. Osaston hankkimat vapaaehtoiset sairaanhoitajat hoitivat hemoglobiinin ottamisen ja vapaaehtoiset hoitivat myös luovuttajien kirjaamiset. Osasto hoiti myös paikallisten pankkien tuella tilaisuuden kahvitukset.

Luovuttajien määrä pysytteli pääosin yli viidenkymmenen, mutta välillä määrä jäi tämän rajan allekin.

Varainhankinta perustui edelleenkin vanhoihin perinteisiin tapoihin, kuten jäsenmaksuihin, paperinkeräyksiin, tanssien järjestämiisiin ja järjestötuotteiden myyntiin. Lisäksi ensipupäivystysten hoitaminen kattoi osan ryhmien toimintamenoista. Jäsenmaksutulot olivatkin merkittävä tulonlähde, sillä jäsenmäärä oli noihin aikoihin noin 400 luokkaa, eli yli 10% kunnan asukasmäärästä. Myös kunnan nuorisoavustukset olivat merkittäviä talouden ylläpitämisessä.

Näkyvyyttä pidettiin yllä järjestämällä Punaisen Ristin viikolla näytöksiä ja muita tapahtumia, sekä pitämällä hyvää yhteyttä paikallislehteen. Osasto järjesti myös teatterimatkoja ja muita retkiä jäsenilleen.

Vuosi 1992 oli osastossa monessa mielessä tapahtumarikas. Ensinnäkin osasto osti Urjalan osastolta Ford Transit merkkisen pelastuspalveluauton, mikä paransi merkittävästi osaston päivystys- ja hälytysvalmiutta. Auto joutui kovaan käyttöön kun osasto osallistu valtakunnalliseen vaatekeräykseen. Autolla kuljetettiin eri keräyspisteisiin tuodut vaatteet Vesilahden Nuorisoseurantalolle lajiteltaviksi ja sieltä myöhemmin Kalkun logistiikkakeskukselle jatkokäsittelyyn.

Osastossa päätettiin myös osallistua ekaluokkalaisten koulutien turvaamiseen hankkimalla polkupyöräkypärät kaikille ekaluokkalaisille. Projektiin saatiin sponsoreiksi vakuutusyhtiö Lähivakuutus ja kypärät toimittanut Sportia Matti ja näin saatiin hankittua tarvittavat 55 kypärää jaettaviksi.

1992 osasto sai myös ensimmäisen edustajansa Hämeen piirihallitukseen, mistä lähtien edustus onkin jatkunut yhtämittaisena Arto Lehmuksen ja Soile Wilénin voimin vuoteen 2012 saakka.

Vapaaehtoisten jaksamiseen panostettiin monellakin tavalla. Liikunnallisuus on ollut aiemminkin tuonut menestystä vesilahtelaisille ensiapuryhmille, mistä hyvinä esimerkkeinä on voitot menneillä vuosikymmenillä piirin maastomestaruuskilpailuissa. 90-luvulla osaston ensiapuryhmä osallistui myös piirin lentopallomestaruusturnauksiin ja parhaana saavutuksena sieltä oli kakkossija kotiturnauksessa vuonna 1995.

Syksyllä 1999 osasto aloitti iltapäiväkerhotoiminnan Kirkonkylässä. Kerho oli tarkoitettu 2-3 luokan oppilaille. Aloite iltapäiväkerhosta tuli lasten vanhemmilta ja Vesilahden osasto tarttui haasteeseen. Haaste ei ollutkaan mitätön, sillä nyt aiemmin pelkästään vapaaehtoistoimintaa harrastaneesta osastosta tuli työnantaja kaikkine siihen liittyvine velvollisuuksineen.

Työntekijät iltapäiväkerhoon palkattiin työllistämistuilla, jolloin heistä suoranaisesti aiheutuneet palkkakulut saatiin sitä kautta ja tilat toimintaan Vesilahden kunnalta veloituksetta. Kaikesta huolimatta toiminnan käynnistäminen ja ylläpitäminen aiheutti osastollekin kustannuksia.

Vuosituhat saikin sitten juhlavan lopetuksen, kun osasto oli järjestämässä joulukonserttia Vesilahden kirkossa Vesa-Matti Loirin ja Peter Lerchen orkesterin kanssa. Konsertista tulikin menestys niin musiikillisesti, kuin yleisömäärällisesti, sillä Vesilahden kauniiseen kirkkoon saatiin lähes 500 kuulijaa.

Osasto sai ensimmäiset omat toimitilansa, kun partiolaisten entiset tilat vapautuivat vuonna 2007 Kirkonkylästä Vaahteramäen päiväkodin kellarista. Pienet, mutta huonokuntoiset tilat kunnostettiin talkoilla viihtyisään kuntoon.

Terveyspistetoiminta käynnistettiin vuonna 2008 Kirkonkylässä ja vuotta myöhemmin Narvassa.

Syksyllä 2009 osasto aloitti Reddie Kids kerhon lapsille. Ikäryhmänä oli alakoulun 1-2 luokkien oppilaat. Kerholle koulutettiin ensimmäiset ohjaajat Hämeen piirin ohjaajakoulutuksessa.

Vuosikymmenen loppupuolella osasto alkoi jakamaan Hyvä Joulumieli keräyksen kautta saatuja lahjakortteja vähävaraisille lapsiperheille. Toiminta jatkuu edelleen ja lahjoituksen kohdeperheet valitaan yhdessä kunnan sosiaalitoimen kanssa. 

Vuosikymmen alkoi juhlavissa merkeissä kun osasto vietti 60-vuotis juhlia heinäkuun helteillä romanttisessa ympäristössä Onkemäen Suulilla. Tervehdysten ja puheiden jälkeen laitettiin jalalla koreasti tanssiorkesterin tahtiin.

Ensiapuryhmä toiminta jatkui edelleenkin osaston voimakkaimpana toimintamuotona ja ensiapupäivystyksien määrä jatkui kasvuaan. Päivystyksistä tulikin osaston merkittävin varainhankintamuoto. Lisääntyneiden päivystysten myötä osasto uusi asustustaan ja välineistöään.

Terveyspiste jatkoi toimintaansa ja järjesti keväällä 2010 uutena kokeiluna sauvakävelytempauksen Narvassa ja Kirkonkylässä.

Nuorisotoiminnan puolella osasto aloitti yhteistyön Viialan osaston nuorten kanssa ja toukokuussa 2010 osastot järjestivät yhteisen päiväleirin Vesilahdessa.

Osastolla on perinteisesti ollut hyvä yhteistyö Vesilahden koulujen kanssa ja keväällä 2010 kouluyhteistyötä laajennettiin niin, että ensiapuryhmäläiset kiersivät kaikilla kouluilla antamassa ensiapukoulutusta.

Osaton tunnettavuutta ja tavoitettavuutta parannettiin tekemällä osastolle omat kotisivut, painattamalla osaston ensimmäiset omat osastoesitteet ja hankkimalla osastolle oma puhelin. Näin tavoitettavuus ei enää ollut niin henkilösidonnaista kuin aiemmin.

Vuonna 2011 Vesilahden kunta päätti myydä Vaahteramäen päiväkodin kiinteistön, missä osaston tilat sijaitsivat. Korvaavat tilat löydettiin Koskenkylästä entisen päiväkoti Pirpaliinan tiloista ja väki pisti taas hihat heilumaan ja kunnosti tilat viihtyisiksi ja toimiviksi.

Vuosikymmen alkoi koronapandemian merkeissä, mikä vaikutti monella tapaa myös osaston toimintaan. Koronan vuoksi osaston 70-vuotisjuhlatkin jouduttiin siirtämään vuodella eteenpäin. Osasto vietti 70+1-vuotis juhlia marraskuussa Vesilahden koulukeskuksella. Tervehdyssanat lausui osaston puheenjohtaja Soile Wilén ja juhlaesitelmän piti SPR:n kansainvälisen avustustoiminnan entinen päälikkö Kalle Löövi.

Ensiapuryhmä toiminta jatkui edelleenkin osaston voimakkaimpana toimintamuotona ja ensiapupäivystyksien määrä jatkoi kasvuaan. Päivystyksistä onkin tullut osaston merkittävin varainhankintamuoto. Lisääntyneiden päivystysten myötä osasto uusi asustustaan ja välineistöään.