Hyvä Elämä -lehden juttu 2026: Ystävää etsimässä

Pääkuva: ”Kävelyllä on kiva käydä, kun on ystävä mukana juttukaverina. Yksin ei ulos oikein tule lähdettyä”, sanoo Pirjo (oik.) ystävälleen Maritalle. Kuva: Krista Luoma / Suomen Punainen Risti

Teksti: Liisa Airaksinen / Hyvä Elämä -lehti. 
Lupa saatu julkaisuun osastomme sivuilla ja somessa.

Ystävää etsimässä

Kaipaatko ystävää elämääsi tai haluaisitko olla yksinäisen kaipaama vapaaehtoisystävä? SPR:n ystävätoiminta tuo teidät yhteen ja välillenne voi syntyä merkityksellinen ystävyyssuhde.

Suomen Punainen Risti välittää vapaaehtoisia ystäviä ihmisille, jotka kaipaavat toisen ihmisen seuraa. Tiedetään, että yli puolet suomalaisista on jossain elämänsä vaiheessa kokenut yksinäisyyttä.

Ystäväpalveluita hoidetaan alueellisesti ja niitä on tarjolla eri puolilla Suomea niin isoissa kaupungeissa kuin pienemmilläkin paikkakunnilla. Espoossa ystävävapaaehtoisia kysytään eniten 60-80-vuotiaille. Joukkoon mahtuu jonkin verran myös 40-50-vuotiaita sekä muunlaisia ihmisryhmiä, kuten maahanmuuttajia. Espoossa ystävätoimintaa on ollut yli 60 vuoden ajan.

”Ystäväpyyntöjä tulee entistä enemmän, koska tänä päivänä yhä iäkkäämmät ihmiset asuvat yksin kotonaan ja kokevat usein yksinäisyyttä, eristyneisyyttä ja turvattomuutta. Heillä on apunaan kotihoito, mutta kotihoito ei ehdi seurustella heidän kanssaan eikä ulkoiluttaa heitä”, toteaa Marja, joka toimii välittäjänä ystävä- ja vapaaehtoispalveluissa Espoossa.

Espoossa ystävävälittäjiä on useampia, koska asiakkaita ja vapaaehtoisia palvellaan muutamana päivänä viikossa. Marjan mukaan lisääkin ystävävälittäjiä tarvittaisiin, koska toiminta on selvästi kasvussa, ja myös ystävävälittäjät ovat vapaaehtoisia.

”Meihin ottaa yhteyttä joko asiakas itse tai hänen läheisensä, joskus kotihoito tai terveydenhoitopuoli. Ystävävälittäjä selvittää asiakkaan tarpeet, jotta tunnistamme, millaista apua ja tukea hän toivoo.”

Espoossa ystävärekisterissä noin 350 asiakasta ja noin 280 vapaaehtoista ystävää. Aktiivisesti yhdessä toimivia asiakas- ja ystäväpareja on tällä hetkellä arviolta 220.

”Ikäihmisillä on suuri tarve saada kaveri, jonka kanssa voi jutella, ja joka on aidosti läsnä, kiinnostunut ja kuuntelee”, ystävävälittäjä Marja kertoo.

Talvisaikaan, kun on liukasta ja vähän hämärää, monet ikäihmiset eivät uskalla lähteä ulos kodistaan, jos liikkuminen on vähän vaikeaa. ”Ystävän seurassa on kuitenkin turvallista mennä pikkulenkille tai vaikkapa kirjastoon tai lähikauppaan”, Marja jatkaa.

Ystävävälittäjä Marjan mukaan toimiminen vapaaehtoisena ystävänä sopii lähes kaikille yli 25-vuotiaille ja rikastuttaa monin tavoin vapaaehtoisen omaakin elämää. Kaikki uudet ystävävapaaehtoiset haastatellaan henkilökohtaisesti ja koulutetaan.

”Vapaaehtoisystävän tärkein ominaisuus on kyky kuunnella ja olla läsnä. Mitään erityistaitoja häneltä ei vaadita. Asiakkaan ja ystävävapaaehtoisen suhde on arvokas ja merkityksellinen, ja siitä voi kehittyä aito ystävyyssuhde, jossa toimitaan yhdessä vuosikausia.”

Ystävävälittäjä Marja korostaa, ettei ketään vapaaehtoista laiteta kylmiltään mukaan toimintaan, vaan noin nelituntisen koulutuksen ja välittäjän opastuksen kautta, jossa hän oppii tuntemaan roolinsa ja siihen liittyvät käytännöt.

”Vapaaehtoinen ei ole hoivaihminen, eikä hän hoida asiakkaan asioita, ei siivoa eikä tarjoa kuljetuspalveluita. Kaikki mukaan lähteneet vapaaehtoiset eivät välttämättä ole koko ajan aktiivisia, vaan saattavat välillä pitää taukoa ja tulla siten taas takaisin.”

Ystävävapaaehtoisia toimii lisäksi joissakin palvelutaloissa ja hoivakodeissa. Jotkut toimivat pelkästään puhelinystävinä. "Tärkeää on sekin, että asiakkaalle soitetaan esimerkiksi kerran viikossa ja jutellaan hetki yhdessä”, Marja sanoo.

Ystävävälittäjä Marja kuvaa ystävätoimintaa herkäksi, hienovaraiseksi ja keskinäiseen luottamukseen perustuvaksi toiminnaksi. ”Kun kaksi toisilleen täysin vierasta ihmistä aloittaa ystävyyssuhteen, pitää löytyä keskinäinen yhteys ja luottamus. Aina eivät kemiat syystä tai toisesta kohtaa. Silloin me ystävävälittäjät, kuten minä, pyrimme auttamaan ystävyksiä ja ratkomaan tilannetta. Joskus ystävyyssuhde joudutaan purkamaan ja hakemaan asiakkaalle ystäväksi joku toinen henkilö.”

Punainen Risti toivoo, että vapaaehtoisystävä sitoutuu siihen, mitä lupaa, koska tavoitteena on, että ystävyyssuhteet ovat pitkäkestoisia. ”Jos on sovittu, että tapaamisia on kaksi-kolme kertaa kuukaudessa, toivomme, että niitä myös on. Muilta osin emme tapaamisia sen tarkemmin määrittele, vaan ne joustavat vapaaehtoisen aikataulun mukaan. Ikäihmiset useimmiten toivovat tapaamisia päiväsaikaan.”

Pääsääntöisesti tavataan asiakkaan kotona, mutta molempien kiinnostuksen mukaan voidaan tehdä muutakin, mennä teatteriin, elokuviin tai uimahalliin. Jos tehdään jotakin maksullista, kumpikin vastaa omista kuluistaan.

”Kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan on kasvussa ja uusia vapaaehtoisia koulutetaan koko ajan lisää, mutta silti tarve uusista vapaaehtoisista on jatkuva,” Marja korostaa.

Marja mainitsee haasteellisena ja kasvavana asiakasryhmänä yksinasuvat muistisairaat, joiden sairaus on vielä niin varhaisessa vaiheessa, että he pärjäävät kotona. Espoossa on juuri valmennettu ystävävapaaehtoisia kohtaamaan muistisairaita ja toimimaan heidän ystävinään.

”Muistisairaalle olisi tärkeää, että hänen aktivisuutensa säilyisi mahdollisimman pitkään, ja hän pystyisi asumaan kotonaan. Osaltaan siihen auttanee aika ajoin kotiin tuleva vapaaehtoinen, joka on läsnä ja, jonka kanssa välillä uskaltautuu lähtemään uloskin. Siksi haluamme rohkaista vapaaehtoisia ottaa ystävikseen myös muistisairaita”, Marja sanoo. 

Ilmajokiset Marita Kivinen, 76, ja Pirjo Hietikko, 68, tutustuivat Punaisen Ristin ystäväpalvelun kautta ja pitäneet yhteyttä yli 10 vuotta.

Kun Pirjo aikoinaan otti yhteyttä Punaisen Ristin Ilmajoen osastoon, ja kuuli, että vapaaehtoisystävien joukossa on Marita, joka oli vuosia aiemmin työskennellyt kotiavustajana hänen luonaan, hän halusi ystäväkseen juuri Maritan. ”Tunsimme toisemme entuudestaan, mutta emme kovin läheisesti, koska ei kotiavustajan työssä kovasti ehdi seurustelemaan”, Marita juttelee.

Marita on monessa mukana ja aika ajoin kiireinen. Joskus ystävykset tapaavat viikoittain, joskus tapaamisten välissä on useampi viikkokin, mutta silloinkin pidetään yhteyttä soittelemalla. ”Toistemme mielessä olemme kuitenkin. Pirjo saattaa soitella ja kysellä kuulumisia tai minä soitan Pirjolle, että tulen nyt käymään. Toisinaan tavataan sattumalta ulkona, kun asumme vain kilometrin päässä toisistamme Ilmajoen keskustan liepeillä”, Marita puhelee.

Nykyään ystävykset tapaavat Pirjon luona, mutta aiemmin myös Maritan luona, kun Pirjo vielä liikkui polkupyörällä. ”Rollaattorin kanssa matka on vähän pitkä kulkea”, Pirjo sanoo.

Kaikesta voi puhua

Maritan ja Pirjon suhteesta on kehittynyt vuosien mittaan aito ystävyyssuhde, jota molemmat kuvaavat samalla sanalla – lämpöiseksi. ”Tämä meidän suhteemme on ihanan lämpöinen juttu, joka merkitsee molemmille todella paljon. Toiselle voi puhua ihan mistä vain ja toinen kuuntelee, ja jos paljastaa syvimmät tunteensa ja ajatuksensa, voi olla varma siitä, että ystävä pitää kaikki salaisuudet, eikä kerro niitä muille,” Pirjo sanoo.

”Ystävää hakiessani päällimmäisenä oli ajatus juuri siitä, että saisin puhua omista asioistani ystävälle, joka ymmärtäisi tilannettani ja vaiheikasta elämääni. Maritan kanssa olen pystynyt puhumaan kaikesta”, Pirjo kiittelee.

”Keskinäinen luottamus on kaikki kaikessa. Olemme molemmat aika suorapuheisia, mutta silti ei puolin eikä toisin tarvitse varoa, mitä toiselle sanoo. Koskaan emme ole mistään riidelleet. Kaipa se on merkki siitä, että arvostamme toisiamme ja toisen mielipiteitä”, Marita lisää.

”Emme yhdessä mitään kovin ihmeellistä tee, eikä mielestämme tarvitsekaan. Pääasia lienee, että toinen on läsnä. Usein istumme kahvipöydän ääressä ja juttelemme milloin mistäkin ja siitäkin, mitä Pirjo on kirjoittanut päiväkirjaansa, jota hän innolla pitää, tai ihailemme hänen saamiaan postikortteja. Joskus katselemme valokuvia”, Marita jatkaa.

Marita on toiminut Punaisen Ristin vapaaehtoisystävänä yli 20 vuotta. ”Jollakin lailla olen aina ajatellut, että joku on tämän tehtävän minulle antanut. En kyllä varmasti tiedä kuka, mutta siitä olen kiitollinen ja tyytyväinen. Tämä tehtävä on antanut minulle todella paljon”, Marita pohdiskelee.

”Olen niin onnellinen, kun olen saanut Maritan ystäväkseni. Olisiko itse Taivaan isä johdattanut hänet minun luokseni”, Pirjo mietiskelee.

”Tämä meidän juttumme on loistava ja merkityksellinen asia meille molemmille, ja varmasti jatkuu niin kauan kuin olemme olemassa. Enpä oikein muuta osaa sanoa, kiteyttää Marita ystävysten yhteiset mietteet.

♡ Lisätietoja osastomme järjestämästä ystävätoiminnasta 
ja ystävävälityksestä Tapiolassa, Espoossa:
osastot.punainenristi.fi/ystavatoiminta_espoo

♡ Lisätietoja SPR:n ystävätoiminnasta valtakunnallisesti: 
www.punainenristi.fi, kohdasta "Hae apua ja tukea".

Tule mukaan tekemään hyvää!